Merenneito voi sen laulaa. Mutta sanotko,
miten ihminen kuulisi veden muistin?
Ihmismieli särkyy suolan ja aaltojen risteyksessä
nimettömänä, ei rantaa joka vastaisi.

 

Laulu, kuten sen kuulet, on kutsu,
ei syvyyden pyyntö
laulu on vesi. Merenneidolle mutkatonta, mutta
milloin me opimme hengittämään? Milloin meri

astuu meihin, kirkkaana ja kylmänä? Nuori nainen,

 

vaikka hänen äänensä avasi sinut,
kyse ei ole kaipauksestasi — opi

päästämään irti sen kaiusta. Se katoaa.
Todellinen laulu on toinen hiljaisuus.
Kasvoton hiljaisuus. Syvyyden sisäinen liike. Virta.